Tapahtumat

KALEVALANPÄIVÄJUHLA 28.2.2010 LAPPEENRANNASSA

Kalevalaiset Naiset ry sekä Lappeenrannan kulttuurilautakunta olivat toivottaneet Lallukan Sukuseura ry:n hallituksen lämpimästi tervetulleeksi Lappeenrantaan seuraamaan taiteilija Sari Kaasisen konserttia ja samalla keskustelemaan kahvikupposen ääressä mesenaattiemme Juho ja Maria Lallukan merkityksestä sekä suvullemme että Lappeenrannalle, ennen ja nyt.

Lappeenrantalaiset ovat kuuluisia lämminhenkisyydestään. He ovat myös vuodesta toiseen kunnioituksella vaalineet Juho ja Maria Lallukan muistoa. Siksipä meidän oli mukava lähteä Lappeenrantaan "omiemme" luokse.

Runsaan kahdentunnin ajon jälkeen tapasimme muita hallituksemme jäseniä ja sukulaisia. Käytyämme kunnioittamassa samalla vierailulla "Äiti-Karjalan"- muistoa ja luotuamme katsauksen hautausmaalla oleviin tauluihin, joissa karusti kerrottiin sodissa kaatuneista paikkakunnittain, oli ohjelmassamme lounas. Sieltä jatkoimme edelleen Lappeenrannan vanhalle hautausmaalle, jossa hallituksen jäsenten tapana on ollut vuosittain käydä muistamassa Juhoa ja Mariaa. On hienoa todeta, että Karjalaiset Naiset ry on vuosittain, Kalevalanpäivänä, muistanut kunnioittaa Juho ja Maria Lallukan elämäntyötä ja perintöä kukkasin. Tämä lämmittää suuresti Lallukan Sukuseuraa ja sukua.

Aiemmin Juho Lallukan syntymäpäivänä viettämäämme tilaisuutta oli nyt siirretty saamamme kutsun takia Kalevalan päiväksi. Kun vielä samana päivänä oli Sari Kaasisen upea konsertti, oli luonnollista, että siirsimme vierailun nyt Kalevalanpäiväksi.

Kalevalaisten Naisten komea kukka-asetelma jo koristikin muistomerkkiä mennessämme paikalle. Lappeenrannan kulttuurisihteeri Jorma Kallio saapui niinikään paikalle. Sukuseuran hallituksen laskettua kukkalaitteensa se siirtyi jouhevasti Lappeenrannan musiikkiopistolle, jossa Kalevalaiset Naiset ry:n edustajat olivat laitttaneet pöydän koreaksi.

Sukuseuramme puheenjohtaja Leo Lallukka kiitti lämpimästi Lappeenrannan kaupunkia sekä Kalevalaiset Naiset ry:tä saamastamme kutsusta sekä siitä työstä, jota molemmat ovat tehneet sukumme mesenaattien muiston vaalimiseksi. Leo Lallukka kertoi vielä Viipurin kirjastoon suunnittelemastamme laatta-hankkeesta, jolla pyritään saamaan kirjastossa käyville jälkipolville tieto siitä, ketkä olivat kirjaston perustajia. Maria Lallukkahan on yksi tärkeimmistä ja suurimmista lahjoittajista, joiden ansiosta Alvar Aallon suunnittelema kirjasto aikanaan perustettiin. Sodassa vaurioitunut kirjasto oli vähitellen venäläisten restauroinnin kohteena.

Kulttuurisihteeri Kallio vastasi Leo Lallukan puheeseen. Viipurin kirjasto oli vielä remontin kourissa ja mitä taas Juho ja Maria Lallukan muistomerkin siirtämiseen kulttuuriltaan keskeisempään paikkaan tulee, Kallio kertoi asiasta keskustellun jo Lappeenrannassa. Yhtenä mahdollisena uudelleensijoituspaikkana on ehdotettu uuden teatterirakennuksen läheisyyttä.

"Mie ja miu teatterrein" on Juho Lallukka sanonut ja kirjoittanut. Se kuvastaa hyvin, kuinka rakas paikka teatteri Lallukoille oli. Voisiko löytyä parempaa paikkaa heidän muistomerkilleen, kuin ehdotettu teatterin läheisyys. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mikä Lappeenrannan päätös asiassa tulee olemaan.

Kahvituokion jälkeen oli vuorossa "Yhden naisen tarina"-konsertti. Sympaattisella, karjalaisella tavallaan Sari päästi meidät aivan sielunsa sopukoihin. Upea tarina lapsuudestaan, kasvamisestaan, perheen perustamisesta ja omista läheisistään sekä Sarin mahtava heittäytyminen itkuvirteen olivat aivan ainutlaatuinen elämys. Upea kokemus meille ja suuret kiitokset Sarille. Monta erilaista kanteletta ja yksi todella erikoinen rumpu Sarin itsensä säestäminä olivat se "orkesteri", joka teki esityksestä täydellisen.

Päivä oli ollut todella upea ja aivan erilainen kuin muut Kalevalanpäivät. Kiitokset kuuluvat sekä Sari Kaasiselle että Lappeenrannan kulttuuriväelle kuin Leksallekin "reissun" järjestämisestä.

Raija Lallukka-Kinnunen

Lallukan Sukuseura ry juhli Helsingissä

Lallukan Sukuseura ry vietti 6. kesäkuuta 2009 Helsingissä Karjala-talolla perustamisensa 20-vuotispäivää. Ilokseen hallitus sai todeta, että joukkoon oli tullut ensi kertaa todella paljon nuoria. Eräs heistä vieläpä kertoi, että nyt, kun tänne on tultu, täällä pysytään.

Juhla aloitettiin perinteikkäästi Karjalaisten Laululla. Se viritti jo heti alkuunsa syvän yhteishengen ja toi karjalaiset juuret mieliimme. Tiesimme ja tunsimme, mikä on vanhempiemme osa ja merkitys meille. Evakkoaika tulvahti mieliimme. Muistimme karjalaisten sitkeän työn maamme vapautumisessa.

Tilaisuutta isännöi jouhevaan tapaansa Martti Similä, joka toivotti sukuseuran jäsenet tervetulleiksi juhlaan, joka aloitettaisiin mahtavalla karjalaisella lounaalla. Tämän jälkeen puheenjohtaja Leo Lallukka toivotti kaikki omasta puolestaan sydämellisesti tervetulleiksi.

Sukumme omat taiteilijat esittivät loistavia musiikkiesityksiä. Sekä viulisti että oopperalaulaja todistivat sukumme nuorisossa kehittyvän taiteilijasielun.

Karjalan Liitto oli myöntänyt seuramme hallituksen jäsenille tällä kertaa kolme hopeista ja kaksi pronssista ansiomerkkiä. Hopeiset ansiomerkit ojennettiin puheenjohtajallemme Leo Lallukalle, rahastonhoitaja Kalevi Lallukalle sekä sihteeri Sinikka Lallukalle. Pronssiset ansiomerkit saivat hallituksen jäsenet Liisa Lallukka ja Raija Lallukka-Kinnunen.

Saimme kuulla Pentti Similän upealla tavalla kuvitetun ja samalla ansiokkaan ensityksen sukuseuramme 20-vuotistaipaleesta. Loistava huumori hänen esityksessään teki historiikista todella miellyttävän kuunnella. Lisäksi saimme kuulla asiantuntijan kertomana, milloin ja miten Räisälä ja Karjala olivat ensi kertaa esiintyneet maailmankartalla.

Puheenjohtaja Leo Lallukan lausuttua kiitoksensa ja toivotettua kaikille hyvää kotimatkaa olikin jäljellä jäähyväisten aika. Haikealta tuntui erota siitä hengestä ja atmosfääristä, kun jälleen olin löytänyt uusia pikkuserkkuja, ei vain matrikkelissa vaan ihan livenä.

Ilahtuneina enenevästä nuorison aktivoitumisesta voimme vain todeta karjalaisuuden olevan myöskin voimavara, mikä on ollut yksi Karjalan Liitonkin pääajatuksista.

Raija Lallukka-Kinnunen